Vaatteita vaatteita

Ostettaisiinko vaatteita? Juu ei. Oletteko lähiaikoina käyneet katsomassa mitä ne myyvät siellä? Lähes tunnistamattomaksi tuunattuja rutkuja joista ei ole varmuutta ovatko housuja vai paitoja. Pukemistekniikasta tai aukosta puhumattakaan. Käsi pystyyn. Kuinka moni on jäänyt jumiin vaatteeseen sovituskopissa? Varmaan aika moni. Olen tunkenut pääni epätietoisena hihansuuhun ja jäänyt jumiin vuorikankaan sisään. Mikään ei ole juhlavampi hetki kuin seistä sovituskopissa toinen käsi pystyssä, viskoosimekon sulaessa alati hikeentyvään ihoon kiinni. Paniikkihan siinä tulee. Vaatetta ei periaatteessa voi rikkoa, mutta et myöskään voi mennä kaupan puolelle pyytämään apua. Hei anteeksi. Olen niin läski,  mutta silti ahtauduin tähän vaatteeseen jota luulin hameeksi. Nyt se ei enää irtoa mitään kautta. Joutuisikohan muuten vaatteen ostamaan päälleen jos ei jostain syystä onnistuisi ollenkaan irrottautumaan siitä. Miettikää kulkua käsi pystyssä kassalle. Kuusivuotiaan näköinen anorektinen, oranssi myyjä voisi sitten skannailla jostain persauksesi kohdilta hinnan lukijaan ja hymyillä säälivästi.

En tiedä, tätä nyt juuri mietin. Sovituskoppeja ja niiden kelmeitä valoja. Niitä paikkoja joissa nujerretaan naisesta ulos viimeinenkin tahtotila. En ole koskaan vielä kuullut naisesta joka rakastaisi farkkujen ostamista. Kenelle lie niitä tehdään, kun eivät tunnu sopivan kenellekkään. Aina on lahkeita joko liikaa tai liian vähän. Ja palatakseni niihin valoihin. Gestapokin käytti kuulusteluissa yövaloa jos sitä vertaa sovituskopin röngtesäteisiin. Peili paljastaa jokaisen näppylän, ihon läpi sinertävän suonen ja muhkuran. Käänneltävillä peileillä voi viimeistään alkaa tehdä itselleen syöpädiaknoosia kun tervehtii luomea selässään joka ei varmaan viime farkkuostoreissulla ollut siinä. Kyllä jäävät housut kakkoseksi kun alkaa järjestämään hautajaisia ja saattohoitoa itselleen. Ei ole tuommoinen neljä dee kokemus itsestään terveellinen. Vessan likainen peilikaappi on juuri hyvä itsensä tutkiskeluun. Ja miksi sovituskopeissa on aina kuuma? Lämmittävät mokomat niitä, että ostajat tekisivät äkkinäisiä päätöksiä pelkästään päästäkseen raittiiseen ilmaan. Minulla ei ole koskaan kuuma mutta sovittaessa rintojen alla pisaroi.

Miten voi ihminen olla kaikkiin suuntiin väärän kokoinen. Sitä myös mietin. Olen varmaan sellainen vähän huonosti organisoitu varaosanainen. Minulla on pitkä selkä ja pitkät kädet. Juuri niin. Vähän niinkuin gorilla. Tavallisella mitoituksella valmistetut takit ja paidat ovat minulle napamallisia. Enkä muutenkaan pidä tunteesta kun joka kerta kumartuessa paita nousee selästä paljastaen ihon talven tuulille. No liian lyhyet hihat ovat vain liian lyhyet hihat. Ei tarvitse selittää. Näytät enolle rippipuvussa. Tosi naisellinen juttu. Minulla ei ole juuri rintoja. Lähinnä kakkosnelonen nänneillä, mutta auta armias kun ahtaudun napitettavaan paitapuseroon rintoja on yht´äkkiä kaikkialla. Tai sitten olen vaan leväharteinen. Toisin sanoen roteva. Oli miten oli tissinappi ampuu verhoon jo kopissa. Lantio -vyötärösuhde aiheuttaa mukavaa valumista housuosastolla. Hameet ja housut jotka hilautuvat persukkeen yli ovat auttamattomasti liian suuria vyötäröstä. Niin ja tietysti myös järjettömän lyhyet jalat. Jos löydän sopivan mittaiset housut suoraan rekistä on se mantereen löytymiseen rinnastettavissa oleva asia.

Lähiakoina olen menettänyt sydämeni menneiden aikojen tyylille. Silloin kun en viuhdo haalarissa tai tuulihousuissa pukisin mieluiten mekon päälle. Kamala ilmasto vain erottaa minut tästä tyylistä. On se kurjaa, kun suurimman osan vuodesta joutuu näyttämään väkisinkin metsurilta jos ei halua jäätyä kuoliaaksi. Sukkahousut ovat kuitenkin saatan keksintö. Kutittavat ahdistavat ja puristavat makkarat. No odotellaan kesää. Kuulemma se tulee. Niin minulle tänäänkin väitettiin. Pienestä kylästä puuttuvat kunnolliset vintageliikkeet. Pitäisi alkaa kouluttamaan itseään kirpputoreille. Jotenkin vain ne menneisyyden kaatopaikat kammottavat. En pidä kirpputorien hajusta. Siellä on sellainen vanhan ihmisen haju.Mutta se on verrattavissa lumiaurojen pelkoon. Ei sitäkään voi selittää mutta ahdistaa silti. Onneksi on nettikaupat. Kyllä sinne saa rahansa tuhlattua ihan tarpeeksi sujuvasti.

Tässä kesää odottava mekkorakkaus. Juu-u kyllä se on Marilynin kesälesken mekko. Harmi vaan ettei sillä tarkene vielä sataan vuoteen missään.

Ps. Kyllä. Näitte oikein. Se on lyhyt. Ihan mahtava. Palaan asiaan myöhemmin.