Minulla oli leopardiviikonloppu. Rakastan tuota kuosia ihan yli kaiken. Minusta on mukavaa, että pukeutumiseni herättää tunteita ja jää mieleen. Minut yhdistetään leokuosiin, pinkkiin ja hello kittyyn. Ihmisellä pitää olla tunnuksia. En ole koskaan pukeutunut muuten vaan. Yläasteen lopulla hurahdin goottiromantiikkaan ja annoin mustalle pitsille sieluni. Rakastin yltiönaisellisia röyhelöitä ja pitkiä hameita. Pukeutuminen on minulle leikki jolla ilmaisen itseäni. On riemullista kun ihmiset lähettävät minulle kuvia leopardikuvioisista vaatteista tai asusteista. Tulit tästä mieleen. Tunnistettava tyyli on kuin vesileima. Ei siitä tarvitse kenenkään pitää. Itselleni minä sitä teen. Joten rakensin itselleni leopardiviikonlopun ihan vahingossa. Olin muutama viikko sitten vaatekaupassa ja törmäsin puolituttuun. Minulla oli jalassa nuo tämän hetken lempihousuni tutussa kuosissa ja kuljetin kassalle toppia samassa hengessä. Tuttu kysyy pieni inho kasvoillaan, että ethän aijo pitää noita yhtä aikaa? Katsahdin alas ja hymähdin, että en kai. Noo nyt perjantaina pohdin mökkiasua ja pieni vino hymy kasvoilla vedin topin ja housut jalkaan. Minua nauratti ajatus täysin älyttömästä vaatetuksesta. Kiitos vaan sinulle siellä kaupassa. Ei olisi tullut edes mieleen lähteä ulos tämän näköisenä, mutta reaktiosi jälkeen minun on aivan pakko. On ihanaa herättää tunteita.
Perjantaina oli siis vuorossa mökkireissu aivan hillitömällä kolmikolla. Oltiin oikeasti maalla. Siis niin maalla, ettei siellä toiminut edes netti. Tälläiselle puhelinriippuvaiselle meinasi tulla hapenpuute. Mutta kun kentää ei löytytnyt niin oli vaan sopeuduttava. Olenko muuten kertonut, että rakastan lehmiä? Lehmä on ehdottomasti lempieläimeni. Ja aina mahdollisuuden tullen käyn jututtamassa niitä laitumella. Niin ihanan rauhallisia ja viisaan oloisia. Kauniit suuret silmät. Kyllä poseeraavat kauniisti. Kävivät oikein riviin kuvausta varten. Pikkuisen häiritsi ajatus käärmeistä kun pyörittiin pellolla pelkissä sandaaleissa. Yritin kovasti löytää sisäisen soturini ja nauttia vaan maisemasta.
Saunan jälkeen olikin oikea kohta vetää luottovaate niskaan ja rohjahtaa penkkiin odottamaan makkaraa. Saunominen olikin jonkunmoinen operaatio. Unireissut tuppasivat vähin venymään ja kiukaasta sammui tulet melko monta kertaa. Tiesittekö muuten, ettei tukkaa voi laittaa keskellä järveä? Yritin epätoivoisesti tehdä nutturaa kesken uinnin, kun tukka yritti jokaisella vedolla kiepua käsien ja kaulan ympärille. Melkein hukuin. Onneksi kuvassa sylissä majaileva koira laski meidät jokaisen uintireissun jälkeen. Tuolla patiolla höpöteltiin pimeään yöhön asti. Seuraavana aamuna ystäväni äiti oli kommentoinut, että en yhtään kuullut mitä puhuitte mutta jatkuvan naurun kuulin. Ihanaa, että sinulla on noin iloisia kavereita. Vatsalihaksiin kyllä sattui aamulla.
Sitten ollaankin jo lauantaissa. Ohjelmassa oli Siltakemmakat Puumalassa. Siellä Haloo Helsinki ja Erin. Päätin pitkästä aikaa touhuta jotain monimutkaista hiusteni kanssa kun oli koko päivä aikaa. Olin nähnyt jonkun blogin kuvassa monimutkaisen lettikampauksen. Kuva oli melko huono, eikä siitä saanut tolkkua kuinka se oli tehty. Päätin sitten tehdä oman mukaelmani. Täytyy kyllä sanoa, että olin luomukseeni tyytyväinen. Hiuksissa on kaksi pitkää lisäkettä. Toinen takana letissä ja toinen edessä. Letti painoi niin paljon, että niskat ja päänahka olivat seuraavana aamuna tulessa. Minkäs sitä nainen ei teksisi kauneutensa eteen. Melkein itketti aamuyöllä purkaa tukka, kun se oli säilynyt illan riennoissa täysin muuttumattomana.
Hah tästä kuvasta muuten näkee sen, etten ole mikään oikea bloggaaja. Huulissa on pohjat mutta puna vielä odottaa itseään. Jokainen itseäänkunnioittava jättäisi kuvan julkaisematta tämän vuoksi. Mutta kun tukka näyttää niin hyvältä siinä. Ja sitäpaitsi kun minä olin nuori 90-luvulla niin kaikkien huulet näyttivät tuolta.
Oli lämmin ja valoisa kesäilta. Bändit olivat tietysti loistavia ja seura hyvää. Ainut mikä hieman ihmetytti oli tapahtuman ikärakenne ja siitä johtuneet lieveilmiöt. Paikalle oli saapunut paljon myös keski-iän selvästi ylittäneitä juhlioita. Mielestäni missään kesän tapahtumassa kansa ei ole ollut noin vahvasti juopunutta. Eikä yhdelläkään keikalla minua ole tönitty niin paljon kuin tuona iltana. Se on niin kutsuttu pikkujouluefekti. Eli hieman varttuneempi väki lähtee juhlimaan muutaman kerran vuodessa ja silloin alkoholin käyttö karkaa täysin käsistä. Horjuvia sammaltavia tätäihmisiä oli liikenteessä paljon enemmän kuin samassa tilassa olevia teinejä. Tästä poikikin pitkällinen keskustelu täti-ihmiseksi muuttumisesta. Milloin se maaginen hetki tapahtuu. Onko se hidas muutos vai tapahtuuko se mahdollisesti yhdessä yössä. Merkkeinä muutoksesta ovat mm. lyhyt raidoitettu tukka ja käytännölliset nahkaiset nauhakengät. Tulimme lopulta lopputukokseen, että jotkut vain syntyvät täti-ihmisinä. Ihana valhe joka lohduttaa ikiteiniä. Tällä komentilla minua on tänä kesänä yritetty haukkua. Oletko sä vieläkin teini? No joo surullista kylläkin ettei kommentoija tiennyt osuneensa pelottavan oikeaan. En mä kasva koskaan aikuiseksi. Ainakaan jos se on synonyymi tylsistymiselle.
Loppuun vielä elämäni ensimmäinen ja laadusta päätellen myös viimeinen peiliselfie. Pitäisi näköjään myös pestä tuo eteisen peili. No ompahan ainakin autenttinen kuva. Tältä näyttää typykkä sunnuntai aamuna kello viisi. Kyllä oli tyhmä alkaa irroittelemaan hiuksia. Ystäväni kylläkin ehdotti nukkumista tukkalaitteen kanssa. Häntä kiehtoi suunnattomasti ajatus, mitä tukasta aamulla löytyisi. Mahdollisesti henkareita, silmälaisen sankoja ja ehkä puhelin. Päänahka huusi kuitenkin sen verran kovaa apua että olihan se pakko päästää vapauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti