"Luulitte etten tulisi takaisin mutta minä tulinkin" Näin sanoi kerran eräs työkaverini pitkän tauon jälkeen. Moni on kysellyt blogin perään. Enkä ole tätä unohtanut. Taisin vain hetkeksi jäädä oman elämäni jalkoihin. Kesäloma tuli ja meni ja syksy rysähti päälle. Jokaisena maanantaina olen ihmetellyt missä kummassa oikein viikonloppu oli. Mutta hyvää kuuluu. Oikeastaan liian hyvää. Eihän se huono asia ole jos ei ehdi istumaan kotona koneen äärellä.
Tänään se sitten iski tajuntaan. Arki ja sen velvoitteet. Olen onneton hattara ja kun menoa on liikaa huomaan hukkaavaani kaikki aikuisten asiat. Meni koko työpäivä miettiessä minkä kaiken olen ohittanut ja unohtanut. Kotona patterit eivät lämpiä ja sisälämpötila muistuttaa pohjoisnapaa, mutta kumpikaan ei ole ehtinyt mokomaa edes huomaamaan. Laskupinoa olen siirrellyt paikasta toiseen. Ja tänään huomasin etten omista enää yhtään puhdasta vaatekertaa. Vaatehuone on salaa siirtynyt kylpyhuoneen puolelle. Tämän havainnon tein vasta kun likapyykkikori romahti. No nyt sekin pitäisi sitten korjata.
Ilta onkin vierähtänyt hyvitystöitä tehdessä. Aloitan aina elämäni kasailemisen konkreettisista asioista. On paljon helpompi viedä roskat ja pestä pyykkiä kuin miettiä mitä teen väärin kun arki leviää kerta toisensa jälkeen.
Mutta tästä se taas lähtee. Niin blogi kuin kaikki muukin. Kunhan saa vaan alulle niin loppu sujuu omalla painollaan. Ainakin muutaman päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti