Tukkaterapiaa väsyneelle

Olisiko sinulla hetki aikaa minulle? Pieni suloinen kysymys jonka esitin itselleni viime yönä. Peilistä katsoo vähintäänkin nuutunut nainen. Unohdan ajoittain pitää huolta itsestäni. No ei tämä informaatio yllätä minua itseänikään. Olen ollut muutaman päivän harvinaisen väsynyt ja jopa kiukkuinen. Harvemmin jään siihen olotilaan kiinni. Liittyy kai väsymykseen.  Katselin kylppärin kaappeja ja totesin, että kosmetiikkaholistin varastoille on vihdoin tapahtunut jotain radikaalia. Tarkemmin ajateltuna olen kai keväästä lähtien pessyt naamani palasaippualla tai jollain muulla käteen osuvalla. Fairin olen jättänyt yhden kokeilukerran jälkeen väliin. Joidenkin bileiden jälkeen olen tehnyt senkin, kun puolisoni kaverin poikamiesboksista ei löytynyt edes sitä saippuaa. Tuli muuten suorastaan narskuvan puhdasta. Niin siis tämän saippualla hemmottelun jälkeen olen vedellyt naamaani Decubalia tai Helosania. Ihan päivä- ja yövoiteeksi. Siis jos olen jaksanut. Naama on monena aamuna meinannut irrota ihan kuivuuttaan. Hiukset hamputtavat. Luonnontilainen katastrofi. Oikeasti tämä pehko tarvitsee elossa pysyäkseen hellyyttä ja hoitoa ja paljon hyviä täsmätuotteita. Nyt olen vain tuskastuneena repinyt takkuja auki ja manannut joka pesureissulla huonoa hoitoainetta. Oikeastaan ainut mikä on kohdallaan on varpaat. Minulla on aina lakatut varpaat. Se viimeinen asia josta tingin. Kesät talvet. Viimeisen vuoden ajan varpaissa on ollut jatkuvasti musta glitterlakka. Jossain asioissa osaan olla puritaani.

Realiteettiterapiaa pahimmillaan. Pesun jälkeen kasaksi kuivunut tukka ja meikitön väritön naama. Yleensä tulemme ihan hyvin toimeen, mutta nyt tämä hippivaihe saa riittää.


Järkevä ihminen lähtee aina pelastusoperaatioon ulkokautta. Mietin nukkumista ja syömisiäni vähän myöhemmin. Nyt tyhjensin kempparin ja ostin kuuliaisesti pesuainetta, kasvovettä (johon en muuten usko), ja rasvaa. Hiuksille kolmea eri hoitoainetta ja uutta öljyä. On vaan pakko alkaa ottamaan aikaa itselleen ja itsensä huoltamiseen muuten tippuu sekä naama että tukka päästä. Ja aika hyvään tulokseen pääsinkin jo yhden hoitokerran jälkeen molempien kanssa. Hiukset eivät enää tänään riidelleet harjan kanssa niin pahasti kuin aikaisemmin. Naurattaa noiden mömmöjen käyttöohjeet. Jotain minuutin hiusnaamiota kannattaa muhitella suihkumyssyn alla ainakin se puoli tuntia. Ja nuo hiusöljyt. Pisara pitkiin hiuksiin. Aloitin varovaisesti kahdella ruokalusikallisella ja kolmannen jälkeen olin tyytyväinen. Tietysti se hiuslaatu vaikuttaa asiaan. Mutta jos on sukua hevosille ei tippa riitä.

 Ehkä emme kuitenkaan vielä saksien kanssa tapaa.  Olen ehkä kehittänyt sellaisen intohimosuhteen tuohon tukkaan. En ole käynyt aikoihin kampaajalla. En vain uskalla antaa sitä vieraiden käsiin. Ehkä tämän naisen voima on kiinni hiuksissa. Jos jotain pahaa sattuu hiuksille murtuu koko typykkä. Pitää vaan jaksaa nyt vähän puljata tuon leijonanharjan kanssa. Ostin myös kokeiluun oliiviöljysaippuaa  pesuun. Monet paksuhiuksiset vannovat tuon 2 euroa maksavan palasaippuan nimeen. Eipähän tuossa konkurssiin joudu jos se ei päälleni sovi. Se olisi vaan niin tyylistäni jos voisin samalla saippualla pestä koko naisen. Miettikää miten helppoa olisi lähteä reissuun.

Otin myös purkista jo ensimmäiset tapletit sinkkiä ja d-vitamiinia. Nyt jos muistaisi vielä jatkaa niitä pidemmänkin aikaa. Oikeastaan ainoat jotka hieman vaikuttavat hiusten ja ihon hyvinvointiin. Ja jos oikein hurjaksi heittäytyisi voisi syödä maitohappobakteerikuurin joka ainakin minulle on tärkein ihon kuntoon saaja. Pitää vaan hetki tehdä mieleisiä asioita ja hemmotella taas itseään niin hetkessä olen taas kuosissa. Ostosterapia auttaa joskus. Kävinkin vielä uudelleen kaupoilla ja hankin itselleni katukelpoisen haalarin. Olenhan kertonut rakkaudestani leopardikuvioiseen haalariin jossa vietän kaiken aikani kotona. Olen koko kesän etsinyt itselleni haalaria jota voisi pitää myös ihmisten ilmoilla ja viimein se löytyi.  Tuollaisistakin aarteista tulee hyvä mieli. Olkoonnkin pinnalista potaskaa.

Yhtä mielyttävä päällä kuin olohaalari. Vihaan kiristäviä ja puristavia vaatteita ja tuo on ihan unelmakevyt. Ei tulisi tästä daamista mitään korsettejen käyttäjää. Vaatteet eivät vaan saa tuntua päällä tai alkaa ahdistaa. Ihan oikeasti.

Niin ja sitten lopuksi. Päivän piristys. Johon loppui se kiukuttelu. Puolisoni kävi tänään ruokaostoksilla ja palatessaan huuteli minua purkamaan ostokset. Puhisin vain pyhää vihaa miehistä jotka eivät selviä mistään itsenäisesti. Marssin keittiöön vähintääkin ärsyyntyneenä, mutta sulin melko nopeasti kun kassista löytyikin maitojen ja kasvisten seasta pieni laatikko. Minulle on täysi mahdottomuus ostaa yhtään mitään, koska olen äärettömän kranttu ihan kaiken suhteen. Jos joku ei miellytä minua en käytä sitä vaikka se olisi lahja. Eilen kuitenkin olimme kaupungilla ja ihailin yhtä kelloa näyteikkunassa. Ja mitä tekee romanttinen puolisoni. Käy kauppareissullaan ostamassa sen kiukuttelevalle vaimolleen. No loppupäivän olenkin ollut yhtä hymyä. Kyllä tämä elämä vielä iloksi muuttuu. Aivan varmasti. Pienet arjen mukavuudet pitävät siitä huolen.

Pitää vaan alkaa harjaamaan tukkaa ja pesemään naamaa. Syömään vitamiineja ja opetella taas meikkamaan. Eiköhän se arki sieltä taas palaa. Ihan näillä teoilla vain.