Mitä!!! Arki alkoi tänään ja kukaan ei kertonut mulle. Ei ole todellista. Taas olen ulkona jostain. Mutta kuka aloittaa rjen keskiviikkona? Eikös se kuuluisi olla maanantai. Odotan ehkä seuraavaa kierrosta. Jos kävisi parempi tuuri. Pitäisi siivota, alkaa taas syömään ja jos joskus vaikka nukkuisikin. Kaveri kysyy iltapäivällä pitikö meidän nähdä tänään? No joo ohi meni sekin. Kai siitä oli puhetta viikonloppuna. Onneksi ollaan samanlaisia löyhäpäitä molemmat niin ei tule turhia suuttumuksia. Asiat hoituvat teksitieviesteillä ja puoli seitsämältä toinen ilmoittaa menevänsä nukkumaan. Vuorotyö tuo jumalan lahja ihmisille. Kaikki elävät omassa sekopäisessä rytmissään. Koskaan ei voi olla ihan varma uskaltaako soittaa tai laittaa viestin. Ei siis mihinkään vuorokauden aikaan. Päivistä nyt puhumattakaan. Yritä siinä sitten jotain arkea rakentaa.
Tämä arjen ensimmäinen aamu alkoi jossain neljän tietämillä palovarottimen huudellessa uutta patteria. Sitkeästi käänsin kylkeä ja yritin unohtaa äänen. No ei yllättäen onnistunut. Matsin minä ja palovaroitin jälkeen olin niin vihainen että sänkyä oli turha edes harkita. Vähän katselin ympärilleni ja totesin, että pikkurouvalla on tainnut olla lähiviikkoina muuta puuhaa kuin siivoaminen. On nimittäin hieman eskaloitunut tilanne. Enneminkin voisi etsiä kodista siistiä kohtaa. Juu ei löydy. Tai hei sänky, koska siitä on pakko tiputtaa tavarat lattialle että mahtuu nukkumaan. Prinsessat ei nimittäin voi nukkua rojujen päällä. Paitsi tietysti silmälasejen. Ne viettivät joku aika sitten koko yön lonkkani ja lakanan välissä. Kyllä minä aina kylkeä kääntäessäni tunsin että välissä on jotain. En vain jaksanut tehdä asialle mitään. Muistin nähneeni henkarin joskus sängyssä ja syytin sitä. No onneksi ovat optikolla tosi ymmärtäväisiä kun käyn korjauttamassa kieroja lasejani. Onneksi jo tuntevat minut ja toistuvat ongelmani.
Turhauttaako ketään muuten Facebookin päivitykset ja haasteet? Minähän olen suorastaan surullisen kuuluisa rakkaudestani kuuluisaan välineeseen. Nyt kuitenkin on alkanut suunnattomasti nyppiä onnellisuushaasteet sun muut. Onhan se kiva, että ihmiset siivoavat seitsämän päivää viikossa ja pesevät ikkunat kai joka lauantai. Tälläiselle peruslaiskalle emmännälle se saa vaan niskakarvat nousemaan pystyyn. Miten joku jaksaa hinkata kotiaan jatkuvasti. Mä en edes ihan tarkalleen muista päivämäärää kun siivotessa imuri sekosi ja sammui. Kauhean kiroilun kuullessaan puolisoni vääntäytyi ihmettelemään. Mesosin että nyt tuo paska levisi enkä ehtinyt kuin eteiseen. Noh ei siinä ollut kuin pölypussi täyttynyt äärilleen. Oli muuten aika hieno. Kuin koripallo. Ei meinannut tulla edes imurista ulos. Lähdin silloin ostamaan pusseja kaupungille. Tulos oli se että ostin paidan ja kävin alkossa. Kotona muistin ne pussit. No kaupassa ovat edelleen. Ei siis voi oikeasti edes siivota. Vai mitä se on se.. lakaiseminen? Onkohan meillä sellaista välineistöä. Pitäisi kurkistaa siivouskaappiin jos saisi oven auki. Siinä on edessä viikonlopun matkatavarat. Jotka pitäisi siis purkaa ja pestä.
Ja sitten positiivisuushaaste. Älkää nyt rakkaat suuttuko, mutta postitiivisuus numero yksi: tänään paistoi aurinko. Jep jep. Saattaa paistaa huomennakin. Vedätkö copy pastella koko viikon? Negatiivisuushaaste olisi paljon helpompi. Päivän negatiivisuus numero yksi: laukkuun levinnyt maksalaatikko. Kokeneen kulinaristin lounas kaikkien mahdollisten löytötavaroiden kuorrutteena. Onneksi on ollut edes niin kurja ilma, että tuulitakin seurana oli kangaskassi. Olisin repinyt pelihousuni jos mössö olisi matkustanut johonkin lempiveskaani. No onneksi sentään ystävä vei työpaikkaruokalaan syömään parempia kalapuikkoja. Vähän oli ikävä sitä maksalaatikkoa. Mutta ei voi elämässä saada kaikkea.
Ja mitä vielä? Olen käynyt lenkillä viimeksi kai toppavaatteilla. Luulisin. Ja joku väitti, että viikonloppuna on Juhannus. Pitää katsoa kohta kalenterista pitääkö tämä väite paikkaansa. Sehän on kohta sitten syksy ja oikeastaan jo joulu. Mutta se onkin jo eri tarina ja paljon kivempi. Onneksi sentään jouluvalot on vielä paikallaan. On jotain fiilistä sentään kun en ole jaksanut kävellä kadun toiselle puolelle ostamaan amppeleita. Sitten kun pitäisi ensin siivota parveke. Siihen tarvitsisi imurin. Imurissa ei ole pölypusseja. Pitäisi mennä kauppaan. Johtopäätös: jätä amppelit ostamassa ja nuku vaikka päiväunet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti