Juhlimisesta

Vielä vähän juhlaviikonlopun höyryissä pysähdyin ajattelemaan juhlimista. Jokaisella on oma käsityksensä siitä millainen on hyvä ilta ja millaisia elementtejä siihen kuuluu. Yhden ystäväni kanssa olemme päätyneet loppuratkaisuun, että ilta on ehdottomasti epäonnistunut jos olet ennen pilkkua kotona. Ja harvoin tulee oltua. Tunnelmahan vain tiivistyy kun kello alkaa olla aamun puolella. Luonnollisesti omaa illanviettoani leimaa vahvasti tanssiminen. En viihdy koko iltaa paikoissa joissa ei pääse pyörähtelemään. Kuppilat joissa pystyy juttelemaan toimivat hyvin alkuillasta, mutta ei sellaisessa jaksa roikkua koko yötä. Pystyn helposti viettämään tanssilattialla tuntikaudet. Kovalla soiva musiikki menee kehosta läpi. Tanssin toki kotonakin vaikka keittiössä radion soidessa. Enkä tarvitse siihen täyttä baaria tai tolkutonta määrää juhlajuomaa. Onneksi lähipiirissäni on muutama vastaava hullu jotka jaksavat hyppiä vaikka koko yön samalla lapsellisella riemulla kuin minäkin. Kauhea paniikki iski perjantaina kun saapuessamme luottojuottolaan tanssipuoli oli kiinni. Istuin suuressa nojatuolissa maani myyneenä. Mikä kumma on sellainen syntymäpäiväjuhla joka ei pääty hikeen tanssimiseen. Ja voi sitä riemua kun toinen puoli baarista avasi ovensa.

Mutta mistä johtuu, että niin sanotut paskat biisit toimivat aina parhaiten baarissa. Juuri ne joiden kuuntelemista kotona ei voisi koskaan tunnustaa kenellekkään. Vanhat karseat hitit irroittavat kengät lattiasta viimeistä piirtoa myöten. Siksi en myöskään viihdy yökerhoissa joissa miksataan uusimpia hittejä tasaiseksi mössöksi. Tässä kohdassa olen puhdasverinen juntti. Vai mitä sanotte näistä ikivihreistä?

Nolouden huipetuma eli juuri oikea. Toimivat myös loistavasti etkoilla youtubesta annosteltuna. Ja se silmiin syttyvä hymy jonka ystävä tuntee kun joku vastaava räjähtää soimaan. Yhteisellä sanattomalla sopimuksella on kiivettävä jollekin korokkeelle ja antaa biitin viedä. Ja miksi tanssiessa ei koskaan hengästytä? Lenkillä tai spinnissä alkaa hapottamaan ja hengitys vaikeutuu. Mutta jonkun Sandstormin tahtiin pystyt hyppimään vaivattomasti koko biisin läpi? Monesti kuitenkin seuraavana päivänä ovat vatsalihakset ja reidet kipeät. Eli ihan hyvä parintunnin jumppa.  Pitää aina vain muistaa ettei pue päällensä mitään kemiallisen pesun vaativaa. Hikoilet sen kuitenkin läpimäräksi.

Tanssimisen lisäksi toinen maaginen hetki on ehdottomasti kotimatka. Varsinkin näin kesällä tunne pimeästä baarista poistuttaessa on vähintääkin epätodellinen. Vaatteet ovat liimautuneet hiestä ihoon kiinni ja aamuyön viileä ilma tuntuu uskomattoman hyvälle. Aurinko on jo kivunnut taivaalle ja uusi päivä vahvasti käsillä. Hyvässä seurassa kotimatka voi kestää yllättävän kauan. Monesti parhaat ja syvällisimmät keskustelut on käyty juuri tuolloin, kun ei ole oikein selvillä onko aamu vai yö. Väsymys kaikkoaa silmistä ja hyvä ilta hymyilyttää kotiin asti. Se on verrattavissa peiton alla käytäviin keskusteluihin, kun ei vielä huvita nukkua. Sanat virtaavat rajattomammin. Eikä arki vielä rajoita ilmaisua. Se on niitä hetkiä kun avataan sydäntä tai pohditaan muuttoa Nepalin vuoristoon. Tai sitten sitä valaiden rakkauselämää.Joka on muuten harvinaisen mielenkiintoinen.