Viikonlopun vuoristorata

Todella kummallinen viikonloppu alkaa olla takana. Pienen ajan sisällä on käyty koko tunneskaala läpi hillittömästä raivosta hallitsemattomaan itkuun ja naurun kautta takaisin. Minut tuntevat tietävät että yritän ratkaista ja selvittää asioita rasittavuuteen asti. Joskus kuitenkin tulee tilanteita joille en kertakaikkiaan mahda mitään. Ensin ärsyttää kuin pientä oravaa sitten tulee raivo jolle ei löydy edes sopivaa kohdetta. Surua kestän kaikista huonoiten. Koska ikävien tunteiden säätelykykyni on viisivuotiaan tasolla täytyy melko nopeasti tehdä päätös. Mennäkkö kaappiin murjottamaan vai yrittää raivokkaasti eteenpäin. Jos en voi korjata oikeaa ongelmaa on valloilleen päässyt energia pyrittävä kanavoimaan johonkin järkevään tai muuten räjähdän. Muistan ikuisesti kesän, kun olimme menossa naimisiin. Se jokaisen ihmisen onnellisin aika. No juu ainakin aika monelle. Meille elämä järjesti pienen yllätyksen sairastumisen muodossa. Samalla kun mietin kutsukorttien ja kahviliinojen väriä jouduin odottomaan koevastauksia, olinko sairastunut pikkuisen vai todella vakavasti. Koko tuona outona kesänä romahdin kerran. Istuin yksin sairaalan odotusaluassa ja itkin. Kaikki voima valui jonnekkin muovimaton tahroihin. En jaksanut välittää muiden katseista tai valuvista meikeistä. Kun pääsin kotiin totesin, ettei tilanne murehtimalla parantuisi. Ja voin kertoa, ettei mitään juhlia ole koskaan järjestetty sellaisella intensiivisyydellä kuin häitämme. Purin kaiken sisällä olevan kuohunnan tekemiseen. Sille voimalla olisi järjestetty vaikka olymppialaiset. Vähän ennen juhlapäivää selvisi ettei suurempaa hätää ollutkaan. Toki olin ehtinyt suunnitella itselleni hautajaiset sun muut. Ne jäivät sitten myöhempää käyttöä varten.

Tässä on muuten hätäapu heikkoihin hetkiin. Heti kun alkaa masentaa vilkaisen tätä kuvaa ja purskahdan nauruun. Tässä juhannusyön tatuointisuunnittelua yhdeltä rakkaalta. Laitoin tämän varmuudeksi puhelimeen taustakuvaksi. On sieltä heti käytettävissä kun tarvitsen piristystä. Ajatus tatuointiliikkeeseen marssimisesta tuon keltaisen lapun kanssa on niin hervoton, että se auttaa ihan joka kerta.

Loputtoman energinen ja alati uusista asioista innostuva, kiihkeä, ajoittain hieman maaninen jopa ärsyttävä. Mutta juuri noiden asioiden takia pidän sinusta niin paljon totesi puolisoni. Ethän sinä muuten olisi sinä. Joku muu ihmettelee, että mistä sinä oikein keksit noita juttuja, kun aloitan kiihkoilun jonkun uuden asian parissa. No minä vain pidän silmäni auki ja aina jotain kiinnostavaa tarttuu mukaan.Meillä täytyy olla äidin puolella joku piilevä risteys latinovereen. Sen verran intohimoista sakkia on koko porukka. Ehkä se tunteiden säätelykyvyn puutoskin tulee sieltä.

Tällä hetkellä se on Pin Up. Siihen aijon nyt upottaa kaiken tarmoni. Suuri paljastus on siis se, että olen lähtenyt tälläiseen mallivalmennukseen mukaan. Alkuun päätin, etten kerro siitä kenellekkään. Ettei kukaan saisi minua vakuuttuneeksi idean älyttömyydestä. En ole kuitenkaan malttanut olla asiasta ihan hiljaa ja nyt voinkin sitten ilmoittaa sen ihan virallisesti. Ei kukaan enää käännä päätäni kettuilemalla asiasta.  Ja ainahan löytyy tekosyitä miksi ei pitäisi tehdä mitään. Aina on liian ruma ja lihava ja laiska että kannattaa jäädä kotiin itkemään. Suomessa ulkonäköön liittyvät asiat ovat erityisen vaikeita. Ei saa luulla itsestään mitään. Parempi vaan olla ihan väritön ja seisoa niin lähellä seinää, että sulaa tapettiin. En minäkään luule itsestäni mitään. Mutta en jaksa enää turhaan rajoittaa itseäni. Mitään siinä ei voi menettää. Toki voi nolata itsensä jonkun silmissä, mutta sen teen herkästi ihan ilmestymällä paikalle. On oikeastaan aika helppoa elää, kun kukaan ei pidä ihan järkevänä. Ei tarvitse selitellä miksi juuri nyt haluan kokeilla tätä.

Pin up on tervettä naiskuvaa, kurveja ja korkoja. Sini Tarkkasen luotsaama mallitoimisto on hyvällä asialla naisten itsetunnon bustaajana. Ei tarvitse olla laiha ja pitkä. Riittää kun viihtyy nahoissaan ja pystyy hymyilemään itselleen. Toimisto osallistuu myös aktiivisesti kiusaamisen vastaiseen toimintaan. Eli tummissa vessissä ollaan pinnallisuuden takana.  Olen aina viihtynyt kameran edessä ja nyt minulla on mahdollisuus päästä ammattikuvajaan käsittelyyn edes koekuvausten ajaksi. Valmennuksen aikana opitaan myös asioita tyylistä sun muusta ihanasta tyttöhömpästä. Harjoitellaan meikkaamista ja kampauksia ammattilaisten johdolla.  On ehkä turha mainita että olen intona. Niin ja tosiaan olen saanut tuota kautta jo uskomattoman määrän uusia samanhenkisiä tuttavuuksia elämääni. Eli ihmettelijöille tiedoksi. Tästä johtuivat viisitoista uutta Facebook ystävää. Vahvoja tatuoituja ja pimpattuja naisia jotka uskaltavat olla sitä mitä ovat. Siinä remmissä on hauska temmeltää mukana.  Luultavasti tämä ei johda mihinkään sen kummempaan, mutta aijon totisesti nauttia kyydistä niin kauan kuin sitä kestää. Saampahan taas yhden kokemuksen elämääni lisää. Ja jo fysiikan lakien mukaan tyhjä tila täyttyy itsestään jos sitä ei täytä. Tämä juttu pitää minut liikkeessä ainakin kesän loppuun saakka.Saatan siis välttyä normaaleilta vaihtoehdoilta kuten alkoholiongelmalta, sirkukseen liittymiseltä ja luostariin muutolta. Viimeinen on yleensä aina patenttiratkaisu kaikkiin elämäni ongelmiin. Aika hyvin ateistilta. Olen tainnut katsella liikaa Sound Of Musicia lapsena. Kamalan rumat vaatteet vaan niillä nunnilla. Ehkä ainut asia mikä on pitänyt minut erossa asian toteuttamiselta.  Saatoin myös lähettää hakemuksen yhden hömppälehden kisaan. Mutta se on jo niin älytön juttu, että sille nauran itsekkin. Mutta katsotaan jos se tuottaa tulosta niin kerron sitten lisää. Tuskin sentään. Mutta tarpeeksi kun touhuaa samaanaikaan kaikkiin suuntiin niin joku aina osuu, ihan vaikka vahingossa.

Oli muuten hauska hetki kun intoilin tätä Pin Up juttua yövuorossa. Paikalle osunut miespuolinen opiskelija jäi kuuntelemaan keskustelua ja hänen katseensa oli vähintäänkin epäilevä. No ymmärrän hyvin. Siinä minä olin. Ilman meikkiä, silmät turvonneina päivän itkuista. Tukka harjaamatta epämääräisellä ponnarilla. Työvaatteiden päällä miesten ruskea potilastakki lämmittämässä kehoa ja mieltä.  Juu sillä habituksella olisinkin voinut osallistua ihan mihin missikisoihin vain.Onneksi maalikerroksella saa betoniseinästäkin ruusuisen. Tai jotain sellaista.

Eli tätä hömppää on luvassa vielä paljon. En malta odottaa mitä edessä vielä onkaan. Pelastan maailman sitten myöhemmin. Ehkä ensi keväänä.

Tässä ensimmäisen viikon kotitehtävä. Ohjeena oli tehdä oma mielikuva Pin Up meikistä. Ehkä hauskin kotitehtävä mitä mulla on koskaan ollut.Tietysti lukuunottamatta äidinkielen läksyjä kun sai kirjoittaa ihan mitä vaan.  Kauheat suoristuspaineet lähettää kuva ammattimeikkaajan arvosteltavaksi. Saa nähdä tuleeko hylsy.Pitäkää hattaralle peukkuja!!!