Olen ihan mielettömän ärsyyntynyt itseeni. Ihminen on oppivainen eläin, eikö totta? No jotkut ovat. Minä en vaan tunnu oppivan virheistäni. Mokaan aina samassa kohdassa ja sitten jään ihmettelemään miten tämä on taas mahdollista. Kun selviän jostain ihan huolimattomuuttani aiheutuneesta sotkusta lupaan aina itselleni, ettei koskaan ikinä enää. Ennen siis seuraavaa kertaa. Pitäisi ilmeisesti alkaa pitämään epäonnistumis-luetteloa ja lukea se aina ennenkuin ryhtyy mihinkään.Tekstiviesti ja messenger-aika tuo mukavaa jännitettä elämään. Käsi pystyyn kuinka moni on laittanut viestejä vääriin osoitteisiin? Tiedän ,että tätä käy muillekin. Minä vaan teen sitä ihan jatkuvasti. Hellyttävin oli kuitenkin aikoinaan viesti, joka oli tarkoitettu rakkaalle siskolleni. Olin juuri tavannut puolisoni ja kirjoitin erittäin monimutkaisen ja värikkään viestin hänestä. Myös siitä mitä ongelmia mahdollinen suhde häneen toisi. Ja tietenkin lähetin sen hänelle. Noo ehkä se olikin se sinetti suhteen muodostumiselle. Avoimilla korteilla ensimmäisistä päivistä lähtien. Jotain heittäytymisestä kertoo sekin, että noin kahden viikon päästä ensikohtaamisesta asuimme jo käytännöllisesti katsoen yhdessä. Mitä tuota mitään harkitsemaan. Fiiliksellä vain.
Yleensä asiat ovat hyvinkin pieniä eivätkä sotke arkea sen kummemmin. Silti on erittäin tylsää hakata päätään aina siihen samaan seinään. Olen vain ratkaisuissani yleensä niin nopea etten jouda ajattelemaan sen kummemmin seurauksia. Tietysti monesti on myös tilanteita kun aloittaeassa tiedät, että tämä tulee menemään pieleen. Ja kuitenkin jatkat. Arkisena pienenä asiana voisi olla vaikka pyykin peseminen. Luen pesuohjeen ja heitän rätin kuitenkin 60-kympin pesuohjelmaan vaikka se selkeästi kielletään. No ainahan ne menevät pilalle. Ihan joka kerta. Paras oli valkoinen glitterpipo jonka heitin lakanapyykin sekaan. Siitä tuli oikeasti villapaita. Minä niin pidin siitä piposta.
Pohdimme tässä muutama päivä sitten yhden ytäväni kanssa jonkinlaisen elämäntapaneuvojan tarpeellisuutta. Tiedättehän ne joita on nykyään lehdet ja tvohjelmat pullollaan. Joku nätisti puettu tuima nainen voisi tulla laittamaan minunkin elämäni järjestykseen. Siivoaisi ensi kaapit ja laatikot. Saarnaisi rahankäytöstä ja säästämisestä. Sitten opettaisi kuinka kalenteria käytetään ja elämää suunnitellaan järkevästi enteenpäin. Paino sanalla järkevä. Suunnitelmia minulla on vaikka kymmennelle mimmille, mutta toteuttamiskelpoisia? No vähemmän. Olisi erittäin jännittävää nähdä pystyisikö vieras ihminen muuttamaan persoonallisuuttani niin paljon.
Puolisoni kuvaa minua sanalla "ylitsevuotava" ja se onkin aika osuva. Viime öisen keskustelun jälkeen eräs ystäväni käski minun himmailla välillä. Kysyin mitä ihmettä hän tuolla tarkoittaa? Hän tarkensi, että rauhoita välillä tahtia. Ihan kaikkea ei tarvitse saada. Sanat jäivät pyörimään mieleen, eikä uni tahtonut tulla. Miten yliaktiivinen rauhoitetaan? Ja kesäkin tulossa. Huoh siinä minulle haastetta. Tiedostan kyllä, että jos ottaisin astetta pienemmän vaihteen saattaisin kyetä saamaan paremman otteen arjestani.
Unohdan kroonisesti ihmisten merkkipäivät ja tälläiset äitien -ja isienpäivät. Tiedän, että ne ovat tärkeitä, mutta jotenkin aina unohtuvat. Tänäkin vuonna ostin kortit. En vaan koskaan saanut niitä postiin asti. No onneksi puhelin on keksitty ja äitini tietää miten onneton olen.
Väillä olen niin jumissa arkeni kanssa, että istahdan vaan eteisen lattialle sättimään itseäni. Kirjoitan itselleni muistilappuja ja teen puhelimeen muistutuksia. Niihin vain sitten pitäisi reagoida tai muistaa lukea laput. Yksi elämää sotkeva piirre on myös se, että sanon kaikkeen aina "joo". Innostun niin mielettömän helposti ja haluan olla kaikessa sykkeessä mukana. Sitten myöhemmin tajuan, että olen luvannut olla ko. ajankohtana neljässä eri paikassa yhtäaikaa. Tuijotan kalenteria ja yritän saada maagisesti minuuttien väliin lisää tunteja.
Haastankin itseni tästä hetekstä eteenpäin laskemaan sataan ennen jokaista pientäkin päätöstä. Hengitä ja laske. Tiedät sen jälkeen onko järkeä tai ei. Katsotaan miten hattaran käy.
Ihan hieno lause. ei vain toimi minulle. Minulle pimpattuna voisi mennä näin: "Opi jättämään asioita huomiselle, unelmat ehtivät odottaa yhden yön"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti