Luetaanko teillä? Juu meillä luetaan. Aina ja kaikialla. Epämääräiset kirjakasat vain lainehtivat ympäri asuntoa. Eihän hyvää kirjaa voi laskea käsistään edes hampaiden pesun ajaksi. Ennen luin saunassakin, mutta nykyisessä on niin huono valo ettei näillä tehoilla siitä tule mitään. Yleinen kuvio on se, että toinen katsoo televisiota ja toinen lukee ja molemmat häritsevät toisiaan. Varsinkin minulla on väillä suuria vaikeuksia olla hiljaa jos kohtaan jotain mielenkiintoista.
Tässä tämän päivän bongatut asetelmat. Katsoin joskus dokumentin miehestä joka keräsi kirjoja. Lempikirjat hän oli kasannut parisänkyyn vierelleen ja vaimo joutui nukkumaan lattialla. Mielikuva huvittaa minua vieläkin. Minulle käy nimittäin juuuri noin jos joskus olen muutaman päivän yksin kotona. Kasaan sängyn täyteen lehtiä ja kirjoja. Aina löytyy muutama joka on kesken tai sitten vain selauksessa.
Ja tietysti luettu täytyy jakaa toiselle. Käymme täysin käsittämättömiä keskusteluja, kun molemmat haluavat kertoa kirjastaan. Siinä voivat kohdata Puhelintytön päiväkirja ja evoluutiobiologia. Toisaalta olen itse oppinut vuosien myötä aivan valtavasti maailmasta näiden tietoiskujen myötä.
Itse luen tällä hetkellä hyvin pitkälle romaaneja. Ihan kaikenlaisia. Yleensä kuitenkin seikkailupitoisia, ehkä hieman yliluonnollisia tai muuten jännittäviä. Tai sitten tiiliskiviromaaneja surkeista ihmiskohtaloista. Erilaiset elämänkerrat kiehtovat myös. Varsinkin muusikoista ja bändeistä kirjoitetut. Marilynistä olen lukenut kaiken minkä olen käsiini saanut. Kauhua en lue. Ihan siitä syystä, että mielikuvitukseni ei tarvitse ravintoa. Nään painajaisia muutenkin ihan omiksi tarpeiksi. Nuorempana kulutin fantasiaa. Nykyään haltijat eivät oikein enää kolahda. Ehkä enemmän tosielämän noidat ja mystiikka.Välin yritän sivistää itseäni lukemalla tietokirjoja, mutta hieman huonolla menestyksellä.
Minä en kahlaa huonoa kirjaa läpi. Jos en innostu ensimmäisen sadan sivun jälkeen hylkään teoksen. Olen todennut, että elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi huonojen kirjojen tai elokuvien parissa. Näin on käynyt myös muutamalle jättimenestykselle ja klassikolle. Tarua sormusten herrasta olen yrittänyt oppia lukemaan jo kohta kymmenen vuotta. Mutta kun ei niin ei. Ajatus harhailee ja tulee puhelinluetteloefekti. Davinci koodin kanssa kävi samoin. Kirja pyöri varmaan vuoden nurkissa kunnes totesin, ettei se ollut luettavissa.
Kirjan täytyy viedä mukaansa. Hävittää kaikki ympäröivä todellisuus. Paras lukukokemus on sellainen, että voit lukea koko kirjan alusta loppuun yhdellä istumalla. Uppoutua vieraaseen maailmaan, hengittää samaa ilmaa hahmojen kanssa. Ja kun pääset loppuun huomaat olevasi nälkäinen, jalkasi ovat puutuneet käyttökelvottomiksi ja pää tuntuu jokseenkin sekavalta. Jää miltei ikävä kirjan maisemaa ja siinä esiintyneitä henkilöitä.
Parasta lukeminen on ehdottomasti lomareissuilla, kun mikään ei häiritse. Saatamme viettää tuntikausia altaalla tai merenrannalla lukien. On lämmin. Ihana rento olo. Ei ole kiire minnekkään ja loistava kirja kiusaa mielikuvitusta entistä kiihkämpään tahtiin. Minusta kirja tulee lukea kansien välistä ei näytöltä. Jossain vaiheessa harkitsin jonkinlaisen Padin tai vastaavan hankkimista ihan lomareissuja ajatellen. Viime kesänä raahasin mukaani jotain 2000 sivua romaaneja ja kuitenkin lukeminen loppui ennen lomaa. Olenkin kyllä opetellut ostamaan reissuun halpoja pokkareita jotka sitten jätän hotellin kirjahyllyyn. Mutta oikeassa kirjassa on kuitenkin joku taika. Musteen ja paperin tuoksussa. Kansipaperissa ja takateksteissä. Etu -ja takakansi vihjailevat kirjan sisällöstä. Ei tule sitä tunnetta jostain kylmästä elektronisesta vehkeestä.
Väillä protestoin kirjojen ostamista vastaan. Kirjahylly on jo aikapäivää sitten lopettanut vetokykynsä ja isomman ostaminen olisi sulaa hulluutta. Kirjojen muuttaminen on muuten kammottavaa puuhaa. Jossain asunnonvaihdossa saimme lainaksi muuttolaatikoita. Siis niiitä muovisia. Intoa puhkuen pakkasin kirjat lootiin vain todetakseni ettei niitä enää jaksanut edes raahata lattiaa pitkin. No miehet kantoivat. Minä siirtelin sitten kristallikruunuja.
Mutta lukeminen on elämän suola ja pippuri. Ei niin halvalla pääse niin uskomattomalle matkalle kuin kirjaa lukiessa. Tuntee tuoksut ja vieraan auringon kasvoillaan. Se on taikaa jos mikä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti