Vappuhiukset

Eilen oli vappuaatto. En ole koskaan juuri perustanut kyseisestä juhlapäivästä. Enkä siksi sitä juurikaan ikinä juhlinut. Kai se olisi sellainen keväänjuhla. Vappuna on vain aina kylmä. Jääkylmä. Ihan kuten eilenkin. Piti vaihtaa vatteet neljä kertaa ennen ulos lähtöä ja silti kitisin koko kävelymatkan kaupunkiin ja takaisin. Kylmä on oikeastaan ainut asia joka saa minut täydellisen toimintakyvyttömäksi ja kiukkuiseksi. Olin töissä eilen ja tänään, joten senkään puoleen oli turha haaveilla liuhuvansa kaupungilla yötä myöten. Kävimme siis vain syömässä ja tulimme kiltisti takaisin kotiin.

Kaverini kävi hakemassa vapputyyliä luotani ennen omiin juhliinsa lähtöä. Kampauksen teko ei mennyt ihan kuin strömsössä, koska kaverini lisäketukka oli mystisesti kadonnut. Ihan siistiä, että noin käy muillekin kuin minulle. Alkuperäistä visiotani en pystynyt siis toteuttamaan. Improlla mentiin. Onneksi asiakas oli ilmeisesti kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Silmiin sähäkkää violettia ja muutama kerros ripsitupsuja.Tällä typykällä on niin mahtava kasvojen luusto ja kauniit mantelisilmät, että melkein kuin olisi kangasta maalannut.

Hän jo itseasiassa lupautui minulle käytetteväksi harjoitusmalliksi. Kyllähän tuollaista naista mielellään laittaakin. Jutustellessa ja laittaessa vierähti melkein kaksi tuntia. Sitten olikin kaksi vaihtoehtoa. Rojahtaa sohvaan tai tehdä itselleen jotain. Ja pakkohan se oli jonkunlainen vapputukka vääntää itselleenkin.

Sellainen vappukeesi. Välillä haaveilen sivusiileistä ja muusta hurjasta. Mutta onneksi tiedän, ettei se sopisi minulle.