Tiedättekö sen tunteen kun miltei luulee osaavansa lentää? Ihan yhtä-äkkiä on kuumaa ja aurinkoista. aamuaurinko herättää jo viiden jälkeen nauttimaan päivästä. Ihan sama vaikka joutuisi olemaan töissä. Mieli hymyilee sisälläkin. Jotenkin vielä tänä keväänä tunne on vielä voimakkaampi. Kuin olisi palannut niihin ihaniin teiniuosiin, kun kesä tuntui jatkuvan ikuisesti. Ihan kaikki on mahdollista kun yö väistyy päivän tieltä ja luonto syttyy kukkimaan tai edes viheriöimään. Ihmiset heräävät henkiin ja mönkivät talviasumuksistaan kaupunkien kaduille ja rannoille. Kevenevien vaatteiden myötä kevenee myös mieli. Työmatkakin on paljon mukavampi taittaa sandaaleissa ja ihastella lakattuja varpaankynsiään.
Kalenteri pullistelee mitä ihmeellisempiä menoja. Pieniä ja suuria, kaikki ehdottomasti yhtä tärkeitä ja sykähdyttäviä. Oma niin rakas mökkiranta. Siinä missä opin uimaan jo kauan ennen kouluikää. Sama aurinko joka laskee yhtä majesteettisesti järven taakse ja sytyttää valollaan mökin ikkunat tuhansiin liekkeihin niin tummiin, ettei sisällä nää mitään. Vanhalta kivimurrin rajalta käärmeiden pelossa poimitut metsämansikat. Ne sykähdyttävät vieläkin. Ajatella, että elämässä voi tapahtua mitä vain, mutta mansikat nousevat. Niiden kuuluu.
Festareita, keikkoja ja loputtomasti raikastuvia iltoja täysillä terasseilla. Omien rakkaiden kanssa. Kuuman päivän ilta. Sen jonka olet viettänyt omiesi kanssa. Naaman sattuu nauraminen. Halauksia on vaihdettu pitkin päivää. Kerrottu muutama salaisuus. Ja tulee yö. Niin pehmeä, tuuleton ja kaunis. Toivot vain, että saisit jäädä siihen hetkeen ikuisesti asumaan. Musiikki soi jossain ja värittää maiseman sellaiseksi kuin haluat. Sellaiseksi mitä tunnet.
Kuumat päivät rannalla. Ystävien ympäröimänä. Kikatetaan ja puhutaan tummia. Ihmetellään elämää. Mihin kummaan se on meidät vienyt ja mitä on ajatellut meille vielä tarjota. Tutut varpaat vierekkäin nurmikolla. Toiset tatuoidut toiset paljaat. Grillataan takapihalla jos jaksetaan. Luultavasti ei jakseta. Voidaan mielummin syödä jäätelöä tai elää kahvilla. Ei sillä kesällä ole niin väliä.
Uudet reissut. Risteily aivan hulvattomalla porukalla. Sellaisella, ettei kotiin pääsy tule olemaan aivan varmaa. Mutta jota odotata jo nyt. Tiedät muistelevasi sitä pitkään, kun yöt kylmenevät ja ankeuttajat lähtevät liikkeelle. Kesän ulkomaanmatka sen tärkeimmän kanssa. Kun vihdoin tulee se hetki, kun ei ole kiire mihinkään. Tulikuuma hiekka polttaa jalkapohjat. Muistan kitistä siitä ihan joka vuosi. Prinsessoilla on prinsessojen jalat. Ei sille mahda minkään. Meren kohina jossain kaukaisuudessa. Hyvä kirja ja auringon lämpö kyljillä. Ja kuinka aina yllätyn siitä tunteesta kun on kuumaa ja pimeää. Sirkat sirittävät ja ihmisten nauru kimpoilee betonista. Keho hohkaa vielä rantapäivän lämpöä. Voi vain ajelehtia paikasta toiseen. Eksyä ja löytää.
Töissä on tuskaisen kuuma ja aina liian kiire. Vaatteet liimautuvat ihoon. Naama valuu ja aamun suihku on minuuteissa muisto vain. Tuskastuttaa. Silti iltavuoron jälkeen voi lähteä satamaan tuijottamaan vettä tai istumaan torikahville. Ihan sama vaikka menisi koko yö. Kaikki on suurempaa ja ihmeellisempää.
Kuplivia juhlia ja suuria lupauksia tulevasta. Kauniita mekkoja ja hattuja. Kaukaiset sukulaiset ja ystävät ympärillä. Heräät vain ihmettelemän missä nämä ihmiset talvisin piileksivät. Luultavasti eteisessä takkien alla. Sinne minä menen kun elämä potkii liian kovaa kylkiluiden väliin.
Kesä on kuin teiniaikojen ihastus. Vahva ja väkevä. Kaiken järjen ylittävä. Kauniita päiviä riittää ja vesisade kastelee varpaat. Nurmikko tuoksuu sateella vahvemmin. Ja ukkonen herättää henkiin. Voisin vain tuijottaa salamointia. Imeä sen sisääni. Olla osa leimuavaa taivasta. Eikä pelota. Miten sellaista voisi pelätä minkä kanssa on yhtä?
Ja nyt on vasta toukokuu. Koko ihmeellinen ja päihdyttävä kesä vielä edessä. Mitä kaikkea se onkaan suunnitellut varalleni. Pitää katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti