Välillä tuntuu, että koko maailma on seonnut. Kukaan ei enää edes yritä kunnioittaa toista käytöksellään. Olen itse niin onnettoman vahanaikainen, että omaan tavalliset käytöstavat. Viime viikolla ystävi pohti facebookissa sitä kuinka kasvatamme lapsemme kunnioittamaan muita. Väistämään, antamaan tilaa jne.. Sitten jossain Prismassa joudut tilanteeseen, kun turkkirouva yrittää työntää viisivuotiasta lastasi kärryillään maitokaappiin kun on niin hirvittävä kiire. Mitä siihen pitäisi sanoa tai tehdä. "Anteeksi rouva, että otin pienen lapseni kauppaan mukaan" Voi anteeksi, ettei lapseni vielä osaa hypätä 1,5metrin loikaa vaanivien kärryjen yli". Lapsen vikahan se on jos on aina tiellä. Tai on vielä niin pieni, ettei näy edes kärryjen yli. Ja tietysti jos alat räyhäämään olet itse se huonokäytöksinen.
Minä tervehdin naapureita ja tuntemattomia työkavereita. Avaan ovia, annan tietä ja autan vanhempia ihmisiä rollaattoreiden ja kantamusten kanssa. Tämä toki myös siksi, että se tulee selkärangasta työn takia. Välillä kuitenkin ihmettelen miksi tämä ei ole luontaista muille. Kaupassa saat ihan rauhassa yrittää ampua liian korkealla olevaa jauhopussia henkarilla alas ja kaikki vain kävelevät ohi. Olen monta kertaa antanut parkkirahaa kadulla tuntemattomalle tai lahjoittanut muutaman euron bussissa jollekin, jonka matka on meinannut tyssätä siihen. Itse saan kuitenkin rauhassa temuta huoltoasemalla ilmaa pyöräni renkaisiin kun en tajunnut että se ilmahökötys tulee kaapista tarvittaessa ulos.
Olen joskus miettinyt, että nykyinen asiakas -ja nettiyhteiskunta on tehnyt ihmisistä käveleviä kriitikoita. Asiakas on aina oikeassa ja jokainen yksilö on se tärkein. Kaikesta saa ja pitää valittaa ja aina on ansainnut jotain hienompaa. Palveluammateissa työskentelevät varmasti allekirjoittavan tämän. Joskus olen kaupoissa kauhulla kuunnellut kuinka myyjiä ripitetään ihan käsittämättömistä asioista. Tai matkaoppaalta kysellään miksi Intiasta ei saa ruisleipää. Hei oikeasti hankkikaa elämä. edes pieni sellainen.
Kaikki kulminoituu sairaalassa. Se kulahtanut pyjama tekee miltei jokaisesta potilaasta maksavan kriitikon jolla on oikeus lähes mihin tahansa. Olen maksava asiakas! Jep. Haluatteko kuulla mihin päivässä maksamanne noin 35 euroa riittää? Sillä kustannetaan ehkä juuri ja juuri pesulakulut ja siivous. Ruoka siihen tuskin kuuluu. Tutkimuksista ja lääkärin palveluista puhumattakaan. Lääkkeetkin ovat toki täysin ilmaisia. Tällä 35 euron sijoituksella saat täydet valtuukset ilmoittaa, että ruoka on pahaa, sänky epämukava, huoneessa on liikaa ja vääränlaisia potilaita ja vaatteet ovat rumia.
Niin ja henkilökunnan arvosteleminen on väillä oikeasti hieman hämmentävää. Olemme vääränkokoisia ja näköisiä, liian nuoria tai liian vanhoja ja tietysti teemme työmme ainakin ajoittain väärin ja huolimattomasti. Kuulimme kerran tuohtuneen omaisen keskustelevan puhelimeen jotenkin näin: "Mieti, että ne juovat kahvia siellä yöllä, siis työaikana!!! Sekin aika on pois potilaiden hoidosta" Oletteko koskaan kuulleet kenekään arvostelevan pankkivirkailijoiden ruokatunteja? Siis, että on käsittämätöntä, että he syövät työpäivänsä aikana. Ja uskallan väittää, että aika monessa virastossa ehditään syömään työpäivän aikana useammin kuin sairaalassa. Paras oli eilinen komentti ulkomuodostani. Potilas ihmetteli ihan asialliseen sävyyn miksi olen niin lyhyt. Miksi hoitajat eivät ole missejä? Pitkiä ja hoikkia? Juu sehän onkin Suomen rapautuvat terveydenhuoltojärjestelmän vakavin puute.
Jollain tavalla ihailen menneiden aikojen fiilistä. Tietynlaisia käytösnormeja. Ovathan ihmiset olleet jäykkiä ja asemansa vankeja monessakin mielessä. Kuitenkin minusta on suloista kun kohtaa kauniskäytöksisen ihmisen. Viimeksi kun olimme teatterissa kiinnitin huomiota siihen, että puolisoni oli ainut joka auttoi rouvalleen takin päälle. Nykyajan portsarit ovat muuten unohtaneet tämän jalon taidon kokonaan. Parasta on se kun joku vain työntää takin tasolle. Ovien avaaminen ja tuolin alle auttaminen, tekee vain olon tärkeäksi ja hymyilyttää hieman. Siinä muuten ilmainen iskuvinkki jokaiselle miehelle. Tämä toimii luultavasti lähes jokaiseen naiseen.
Pitäisikö sitten muuttaa omaa käytöstään jos kukaan muu ei välitä? No ei pitäisi. Miettisin varmaan vielä kotonakin jos kadulla ohittaisin kaatuneen ihmisen ja jatkaisin vain matkaani. Enhän muutenkaan elä niinkuin muut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti